tiistai 2. elokuuta 2011

Petteri Kaniini

Olen ollut niin väärässä.Voin rehellisesti sanoa olleeni väärässä (siinä kuulit, jäsen kaksi, pystyn myöntämään se =D ) kun aiemmin ajattelin rintakorujen olevan mummomaisia ja niin-ei-mun-juttu. HAH! Nyt silmäni hakevat laser-katseen tavoin koruhyllyistä rintakoruja ja kätöset kiikuttavat ne kassalle. Vain kassakoneen kilahdus ja silmien loiste voi alkaa.KorujaKorujaKoruja!
Rintakoruissa on muihin koruihin nähden parasta se, että niitä voi kiinnittää muuallekin kuin rintapieleen, kuten esimerkiksi laukkuun, vyötärölle tai vaikka hihansuuhun.
Tämä valtavan hieno kaniini-koru saa minut aina hyvälle tuulelle, vaika kieltämättä pupusella onkin silmissään jotenkin syyttävän oloinen katse, mutta laitan sen siihen piikkiin, että pupu on erotettu alkuperäisestä yhdistelmästään neulepuseroon, jonka tylysti laitoin kiertoon ja pupu jäi päiviäni piristämään.

Tässä se on, Herra Kaniini.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti