Aina ei voi sataa

...vaikka se joskus tuntuisikin siltä.
Joinakin päivinä mieliala on alakuloinen ja ikkunasta näyvä harmaa, vetinen maisema tuntuu komppaavan sitä kuin yhteisestä sopimuksesta. Tekisi mieli vetää peitto korviin ja nukkua päivän ylitse.
Mutta. Mutta koska olen saanut jostakin päähäni ärsyttävän "pakkomielteen" siitä, että jos joka päivä ei tee jotakin mukavaa tai edes hyödyllistä, on päivä jokseenkin turha, on itsensä puolipakottamalla revittävä ylös sängystä ja alettava tehdä sitä prkl mukavaa ja kivaa juttua (%¤**&!*^¨!). Kyllä se siitä sitten mielikin kohenee, vaikka hetkellisesti tuntisikin pientä kiukkua itseään ja pakkomielteitään kohtaan.
Tälle päivälle minimiohjelmani oli H&M:ltä tilaamieni korvakorujen muokkaus. Päivän pakollinen ohjelma ei siis ole välttämättä mikään suureellinen kabaree-esitys, vaan voi olla vaikka pitkään tekemättä ollut korjaushomma tai projektin osa numero 22.
Mutta takaisin korviksiin.
Olin jo jonkin aikaa etsinyt itämaisvaikutteisia korvakoruja ja H&M:n nettisivuilta bongaamani korut näyttivät hyviltä, mutta paketista paljastui basaari-tyyliset korut, jotka eivät vastaa ihan omaa makuani.

 

Tässä kohtaa noudatin lausetta vähemmän on enemmän, ja tartuin pihteihin ja TADAA!  Poistin suurimman osan koristeista ja samalla korujen painokin tippui huomattavasti =)

Päivän hyödyllinen työ on siis suoritettu, nyt voi keskittyä loppupäivän kirjoihin ja elokuviin =D
(Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että loppupäivän korjailin ja muokkasin vaatekaapista löytämiäni "korjaa/muokkaa-sitten-kun- kerkeät-vaatteita", jotka olivat kyllä odottaneet "hieman"aiottua pidempään, mutta se on sitten oma juttunsa se)

Näytä kyntesi

Jalka antaa odottaa paranemistaan ja päivät kuluvat edelleen pitkälti kotosalla. En kuulu niihin ihmisiin, jotka laittautuvat pelkästään itseään varten, joten useimmat yksin vietetyt kotipäivät kuluvat meikittömänä.               Hiuksiin yritän kehitellä ihan vain itseäni varten jotakin virityksiä, koska pitkin päätä makaavat hiukset eivät varsinaisesti nostata mielialaa.
Olen jo jonkin aikaa piristänyt ulkomuotoani(?) ja mielialaani taiteilemalla kynsiin eri värejä ja koristuksia, samalla täytyy usein päivän askartelukiintiökin (vai askarteluhalu?).                                                             Jos joku olisi sanonut minulle vuosi sitten, että hei, ensi vuonna laittelet kimallekoristuksia kynsiisi, niin olisin nauranut ja pitkään. En enää. Nyt laitan niitä kimalluksia.

Joten esiin kaivetaan kynsilakka ja koristelulakat, joissa on kapea suti, jotta niillä saa piirreltyä kynnen pintaan.
Samalla valitaan päivään sopiva teksti "pöytäkalenterista"(toimii!)

Alle aluslakka, sitten kynsilakka, koristeet ja päällilakka ja tulos näyttää tältä.
(Joskus prosessi on mennyt edelliset mukaan lukien ja sen jälkeen vuorossa on ollut kynsilakanpoistoaine, mutta tällä kertaa selvisin ihan perussetillä.)

.

Kynsilakan kuivuessa voi sormien välistä kurkistella tekstiä ja viihdyttää itseään lukemalla. En osaa oikein vieläkään päättää, pidänkö Virpi Hämeen-Anttilan kirjoista vai en. Suden vuosi oli loistava, mutta näistä muista en oikein tiedä. Voin pohtia tätä vielä seuraavien kolmen kirjan aikana, jotka äitini ystävällisesti toi luettavaksi, mutta entä jos niiden lukemisen jälkeen totean, että olipa huonoja, onko vika hitaassa sytytyksessä vai pohdinnassa?

Uusi lempihame

Olen ollut jo jonkin aikaa sitä mieltä, että parhaat vaatetuskankaat eivät välttämättä aina löydy vaatetuskangasosastolta vaan jostain ihan muualta.                                                                                    Sitä paitsi kotikaupunkini ainoa keskustan tuntumassa oleva kangaskauppa on julmetun kallis ja näkemykseni kivoista kankaista ei useimmiten tunnu kohtaavan heidän valikoimansa kanssa (KOSKA, oi koska sitä liituraitakangasta VIHDOIN tulee?!?)
Alkuviikosta kävin Kodin Ykkösessä ja mukaan tarttui verhokappa, jossa on ihana värimaailma ja ruusukuosi, joka on tuntunut tekevän vaikutuksen ja juurruttanut itsensä suosikkikuoseihini tänä kesänä (ennenaikainen mummous?nostalgian kaipuu?kaipuu maaseudulle?)                                                             Siis, näin alkaa projekti verhokapasta lempihameeksi.Ratkoin yläreunasta tankokujan pois ja kutistin kankaan pesemällä, nyt odotellaan kuivumista ja sillä aikaa suunnitellaan malli ja sitten sakset ja ompelukone laulamaan. 

Huvitin itseäni ratkontaprojektin keskellä huijaamalla jäsen kakkosta, että tässä on meidän uudet verhot. Reaktio oli ensin huvittunutta naurua jota seurasi pelästynyt katse ja lause "no ei varmasti ole, eihän" =D 

Haaveilua, unelmointia ja kokemuksia (koettelemuksia)

Sairaslomalaisena on hyvä ja turvallista miettiä, että mitä kaikkea AION tehdä SITTEN KUN olen terve taas. Kuvittelen unelmointini perusteella ilmeisesti rikastuneeni, taitavoituneeni ja saavuttaneeni jonkinlaisia maagisia voimia sairasloman aikana, mikä on kuitenkin jokseenkin harhainen ja epätodennäköinen jatkumo kolmen kuukauden rampana olemisen jälkeeen.Vai olisiko sittenkään...?                                                            Uskon herääväni tähän karuun ja taikavoimattomaan todellisuuteen viimeistään kahden viikon kuluttua "tervehtymisestä"(sitä odotellessa).
Voisin kai tarinoida tovin jos toisenkin sairaslomalla havainnoimistani elämää suuremista asioista, kuten terveyden arvostamisesta, mutta ehkä kuitenkin mielenkiintoisempia ovat arkielämän koettelemukset ja huomiot, joita olen kohdannut, kuten

-kuinka paljon voi painaa 1 litra maitoa ja 1,5 litraa vissyä ja lasipullollinen mehua, kun ne kantaa selässään kyynärkeppejen avustuksella 4.kerrokseen portaita pitkin(paljon!varsinkin 3,5. kerroksen kohdalla)

- miksei maitopurkissa voi olla KORKKIA?!? Jos haluat juoda maitoa lasillisen sohvalla istuen ja sinulla on kyynärkepit, voin ystävällisesti kertoa, että ainoa tapa suorittaa tämä toimi on laittaa pussiin lasi ja maitotölkki, kantaa ne haluamaasi paikkaan, kaataa maitoa lasiin ja kiikuttaa tölkki takaisin jääkaappiin.                    Tässä pienen matkan aikana ehtii yllättävän paljon maitoa loiskua pitkin pussia ja mahdollisesti myös kulkureittiä. Ja lattian pyyhkiminen rampana on muuten yllättävän työlästä, mutta suotavaa, koska asuinkumppani ei jostain kumman syystä arvosta maidon tuoksuista lattiaa (outoa) saapuessaan töistä kotiin kahdeksan tuntia myöhemmin

- teen juonti yksin kotona ollessa ei ole itsestäänselvyys (kts.yllä), ellei sitä halua suorittaa keittiössä seisten, mikä taas on hankalaa syystä kyynärkepit

- kuinka pirun pitkä ja raivostuttava matka on lähipostiin ja varsinkin sieltä takaisin, kun postinjakaja (&*'##%?=X5!!) on tiputtanut vahingossa pakettikortin postiluukusta eikä siellä postissa mitään yllätystä ollut odottamassa

- True Bloodia ei kannata katsoa illalla, jos on nähnyt painajaisia kolme edellistä(kin) yötä

- kannattaa kirjoittaa kauppalista, jos joku kiltti ihminen vie sinut kauppaan ja saat valikoimaan muutakin kuin pienen lähikaupan tuotteet

- aina kannattaa pitää kotona jemmassa muutamaa lukematonta kirjaa, elokuvaa tai tv-sarjaboksia tai vaihtoehtoisesti hankkia makuasi ymmärtäviä ystäviä lähelle, jotta he voivat kyseisiä toimittaa kotiinsa jumiin jääneelle rassukalle. Hätätilassa korvikkeeksi käy ystävän autoonsa unohtama Himoshoppaajan päiväkirja (tai mikä lie), mutta se saattaa aiheuttaa myös entistä suuremman vankeuden tunteen

- avomies, aviomies, puoliso, kumppani, perhe, ystävät, maksullinen seura (ei kokemusta, mutten tuomitse). Kannattaa hankkia. Muuten asioit vain siinä lähikaupassa ja syöt sitä, mitä heillä on. Tähän ei muuten sitten välttämättä kuulu laktoosittomat tuotteet, ne kannattaa kirjoittaa siihen ostoslistaan.

- niin ja sitä sohvaa ei kannata lähteä yksin siirtämään. Kipsi ei tee jalasta pätevää osallistujaa "projekteihin".Voi ihan hyvin myöntää heti alkuunsa, että mies on voimakkaampi ja kykenevämpi tekemään sen, hän sen sitten loppujen lopuksi kuitenkin siirtää