Näytä kyntesi

Jalka antaa odottaa paranemistaan ja päivät kuluvat edelleen pitkälti kotosalla. En kuulu niihin ihmisiin, jotka laittautuvat pelkästään itseään varten, joten useimmat yksin vietetyt kotipäivät kuluvat meikittömänä.               Hiuksiin yritän kehitellä ihan vain itseäni varten jotakin virityksiä, koska pitkin päätä makaavat hiukset eivät varsinaisesti nostata mielialaa.
Olen jo jonkin aikaa piristänyt ulkomuotoani(?) ja mielialaani taiteilemalla kynsiin eri värejä ja koristuksia, samalla täytyy usein päivän askartelukiintiökin (vai askarteluhalu?).                                                             Jos joku olisi sanonut minulle vuosi sitten, että hei, ensi vuonna laittelet kimallekoristuksia kynsiisi, niin olisin nauranut ja pitkään. En enää. Nyt laitan niitä kimalluksia.

Joten esiin kaivetaan kynsilakka ja koristelulakat, joissa on kapea suti, jotta niillä saa piirreltyä kynnen pintaan.
Samalla valitaan päivään sopiva teksti "pöytäkalenterista"(toimii!)

Alle aluslakka, sitten kynsilakka, koristeet ja päällilakka ja tulos näyttää tältä.
(Joskus prosessi on mennyt edelliset mukaan lukien ja sen jälkeen vuorossa on ollut kynsilakanpoistoaine, mutta tällä kertaa selvisin ihan perussetillä.)

.

Kynsilakan kuivuessa voi sormien välistä kurkistella tekstiä ja viihdyttää itseään lukemalla. En osaa oikein vieläkään päättää, pidänkö Virpi Hämeen-Anttilan kirjoista vai en. Suden vuosi oli loistava, mutta näistä muista en oikein tiedä. Voin pohtia tätä vielä seuraavien kolmen kirjan aikana, jotka äitini ystävällisesti toi luettavaksi, mutta entä jos niiden lukemisen jälkeen totean, että olipa huonoja, onko vika hitaassa sytytyksessä vai pohdinnassa?